Uoman käyttöönoton etulinjassa olleet Pirkanmaan sairaanhoitopiirin projektiylilääkäri Suvi Liimatainen ja Tays Päivystys Acutan tarkkailuosaston osastonhoitaja Jani Ovaska keskustelivat 25.9. järjestetyssä webinaarissa kokemuksistaan Unitary Healthcaren toimitusjohtaja Taavi Saviaukin kanssa.
Ylimääräiset puhelut, keskeytykset hoitotyöhön sekä epävarmuus sopivan jatkohoitopaikan löytymisestä ja tiedonvälityksestä ovat arkea potilassiirtoja järjestäville ammattilaisille ympäri Suomea. Terveydenhuollossa keskeytykset ja useat päällekkäiset työtehtävät ovat jo niin arkipäivää, että monet ovat tottuneet jatkuvaan hälinään.
Kamppailu potilassiirtojen kanssa ei kuitenkaan näy aina ulkopuolisille, siksi myös ratkaisua on Saviaukin mukaan lähdetty kehittämään suoraan kentältä: “Ongelma ei ehkä ole ollut tarpeeksi näkyvä, että ratkaisua olisi aktiivisesti etsitty. Kun menee lähemmäs ruohonjuuritasoa, niin kyllä se siellä on ihan päivittäinen ongelma.”
“Päivystyksessä puhelin soi jatkuvasti, ja jokaisella hoitajalla on monta potilasprosessia pään sisällä koko ajan. Jos vastaat puhelimeen niin siinä kaikessa ajatus katkeaa, ja kun puhelin soi aika usein, se ei voi olla kovin tehokasta työskentelyä.” Liimatainen tunnistaa keskeytyksiin liittyvät haasteet.
Työrauhan ohella potilasturvallisuus ja hoidonlaatu saattavat vaarantua oli kyse sitten lisätietopyyntöjen aiheuttamista ylimääräisistä keskeytyksistä tai tietokatkoksista. Ovaska on huolissaan hoitohenkilökunnan turtumisesta jatkuvaan kaaokseen:
“On vaarallista, että näihin totutaan. Jos puhutaan päivystyksen hoitoryhmästä, missä tahansa yksikössä, jossa on valvontamonitoreja, ja kellot vaan soi, soi ja soi, niin sitä helposti adaptoituu siihen, että täällä on aina vaan tällainen hälinä. Sitten kun kellot todella soi, niin se ei varsinaisesti tarkoitakaan enää mitään.”
Pirkanmaalla tarve toimintatapojen muutokselle ymmärrettiin, ja klassinen näkymä osaston kanslian valkotaululla pidetystä potilaspaikkoja havainnoillistavasta tukkimiehen kirjanpidosta sai väistyä, kun toimintaa tuli ohjaamaan Uoma. Enää päivystyksen ei tarvitse aloittaa kiireisiä aamuja ylimääräisillä soittokierroksilla, ja tiedon kirjaamiseen käytetään valmiita tarkastuslistoja post-it-lappujen, nenäliinan tai käsivarren tilalla. Vaikka luovissa ratkaisuissa ei itsessään mitään vikaa olisikaan, ovat puhelimesta irtaantumisen hyödyt jatkohoitopaikan järjestämisen ja kommunikaation parantumisen kannalta selviä:
“Uoma tuo koko prosessiin joustavuutta, kun työntekijät eivät ole enää sidoksissa puhelimeen. Chatissa voidaan esittää täydentäviä kysymyksiä, jotka eivät sillä hetkellä keskeytä vastaajan työtä, vaan siinä kumpikin osapuoli käy muun työn ohessa jatkamassa ja edistämässä siirtoprosessia.” Ovaska tähdentää.
Uoma vapauttaa monella tavalla työntekijän kuormitusta ja säästää aikaa potilastyölle. Inhimilliset ja taloudelliset säästöt ovat tuntuvia myös yhteiskunnalle, kun jatkohoitoon pääsy nopeutuu ja potilaspaikkoja on käytössä yli kuntarajojen. Liimatainen näkee Uoman mahdollistaman kuntien välisen yhteistyön merkityksellisenä Pirkanmaan kokoisella alueella, jossa yhteistoiminta on välttämätöntä asianmukaisen hoitopaikan takaamiseksi:
“Kunnat on lähteneet tekemään yhteistyötä vapaaehtoisesti, ja Uoma on tullut tukemaan sitä yhteistyötä. Meillä pitää olla joku järjestelmä, jolla tietoa välitetään. Näkisin, että Uoma on yksi ensimmäisistä sote-integraatio-ohjelmista.”
Koko alueen kattava kuva olemassa olevista paikoista tuli entistä ajankohtaisemmaksi koronapandemian myötä: “Koko sairaanhoitopiirin vuodepaikkakapasiteetti piti saada näkyväksi. Siltä pohjalta meille tuli ylimmän johdon linjaus, että nyt Uoma otetaan käyttöön kaikkialla ja vauhdilla.”
Uoman käyttöönotto vietiin maaliin ketterästi keskellä pandemiaa, vaikka suoranaisesti mitään käsikirjaa ei ollutkaan ohjaamassa eriskummallista tilannetta. Saviauk korostaa, että Uomassa on pidetty lähtökohtana asiakkaalle yksinkertaista ja varsin nopeaa käyttöönottoa oli kyse pandemian aiheuttamasta tarpeesta tai yksinkertaisesta halusta järkevöittää potilassiirtoprosessia: “Me asiakkaan kanssa määritellään yhdessä hoitopolut, luodaan tunnukset lähettäville ja vastaanottaville yksiköille, koulutetaan käyttäjät ja sitten Uomaa pääsee käyttämään. Tässä puhutaan viikoista.”
Ovaska teroittaa, että loppukäyttäjän näkökulmasta on hienoa, että Uoma yksinkertainen järjestelmä: “Se helpottaa käyttöönottoja kyllä, että järjestelmä on helposti omaksuttavissa.”
Uoman käyttöönottoa alusta lähtien seurannut Liimatainen haluaa korostaa, että heille on tärkeää tiedon kulkeminen asiakasystävällisestä ja henkilöstöystävällisestä palvelusta ja tuotteesta. Hänen mukaansa Uoman hyvä puoli on, että sitä on suunnittelemassa ihmiset, jotka tuntevat palvelujärjestelmän: “Yhteistyössä oli minusta merkittävää, että neuvottelukumppani puhuu samaa kieltä: siellä on lääkäreitä, jotka on työskennelleet täällä sairaalassa, jotka tuntee alueen ja puhuu samaa kieltä.”
Loppujen lopuksi Uoma on olemassa vain asiakkaita ja potilaita varten. Kun tietää, että lähtökohta on ollut se, että kentältä on lähdetty ratkaisemaan ongelmaa, ei mutkaton yhteistyö ja onnistumiset enää ihmetytä.